tiistai 2. syyskuuta 2014

Uusia kippoja

Uusia opittuja asioita on se, että lasitetta kun panee ohuemmalti, siitä tulee monivärisempi ja sävykkäämpi.



Keskimmäinen on yksi viidestä, joista piti tulla kahvikupit, mutta koko on enemmän sellainen kaljatuoppi. Oikaealla vaalea sekoitus, jota tein paljon yhdessä vaiheessa, mutta josta en enää pidä ollenkaan. 


Kun aika tummalla savella on ohuelti sinistä PBGR 210, sen väri murtuu mukavasti. Muodoltaan kaunein kipponi toistaiseksi. Ja maltoin jättää seinän röpeltämisen pois. 

Pari muodoltaan aika huonoa kippoa. vasemmalla liian korkea ja suora jalka. Vaikka periaatteessa pidänkin reippaista jaloista, mutta liika on sittenkin liikaa. Näyttää jo putken pätkältä. Oikea taas on muodoltaan liian pyöreäseinäinen. Ihan hyvä ruuan esillelaittoon kuitenkin. 




5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Hei! Hieno tuo PBGR 210-lasite. Onko valmislasite vai itse kehitelty? Onko vaikea oppia potkudreijan käyttö. Itse olen dreijaillut sähködreijalla ja kiinnostais tuokin laji ;)

    VastaaPoista
  3. Moi, kiitti kommentista! PBGR on lyhenteeni Emmanuel Cooperin kirjalle "Potters book of glaze recipes". Ei ehkä paras kirja aiheesta. Tuo on resepti numero 210. Seuraavaksi pitäisi yrittää tehdä tuosta vihreä versio. Tämän lasitteen ongelma on, että jos sitä panee paksulti, se on todella tylsä. Yläkuvassa oikealla esim. Nyt kastelen kipot ennen lasitusta, jotta eivät imisi niin paljon lasitetta. Ohensin myös lasitetta.

    Dreijani on tosiaan mieluummin polkudreija. Potkudreijassa on raskas vauhtipyörä ja sitä potkitaan kovaan vauhtiin, polkudreijassa on kevyempi vauhtipyörä ja vauhtia ylläpidetään samalla periaatteella kuin poljettavassa ompelukoneessa tai rukissa. Minusta tämä oli helpompi käyttää kuin sähköinen, mutta en ole puolueeton! Heti aloin kuitenkin saada aikaan kippoja. Työnteko tällä on ihan erilaista kuin sähködreijalla, hitaampaa ja rauhallisempaa. Meditatiivista jopa. Vauhtia on aivan tarpeeksi, vain keskittäessa kaipaisin joskus enemmän vauhtia, mutta erityisesti työn loppuvaiheessa vauhdin hiljentäminen sujuu automaattisesti.

    VastaaPoista
  4. Kauniita on kyllä kipot. Laitoitko mitä sulatetta ja minkä verran? Sillä kyselen kun itse yritän myös tuon saman kirjan reseptien mukaan (ja ceramic Glazes-kirjasta) kehitellä taloustavaroille sopivaa matalan polton lasitetta punasavelle. Mielekiintoista mutta aika haastavaa hommaa, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen... :D Polkudreijoja ei taida saada muuten kuin itse tekemällä?

    VastaaPoista
  5. Reseptissä on kaksi frittiä, kalsium boraatti fritti ja alkalifritti. Edellisenä minulla on M9152 ja jälkimmäisenä P2961, molemmat Varniasta. Tuo on keilan 5 lasite minulla.

    Lasitteiden teko on kyllä hirveää sompailua. Olen testannut jo aika monta, eikä niistä kovin moni ole onnistunut. Ei ole niin kuin leipomisreseptit :). Ei oikein taidot riitä paranteluunkaan, ja kivempi on dreijata kuin tehdä miljoona lasitetestiä. Kaikkihan ne kirjoissa olevat kaiketi on alun alkaen toimineet - vaikka tuossa Cooperin kirjassa on kyllä niin outoja juttuja, etten näe niissä pointtia. Bariumia tunkee myös joka paikkaan.

    Simon Leach myy polkudreijoja, ja joku muu myös muistaakseni, Google "Leach Wheel" ja "treadle wheel". Joku voisi organisoitua ja suunnitella (kopioida) tämän mallin yhteistyössä jonkun puusepän kanssa, ja koota rakennussarjan, jossa on kaikki osat valmiiksi mittoihin sahattuna ja rei'itettynä, mukana pultit, akselit ja pukkilaakerit jne, Materiaalit maksavat ehkä 300, ja rakennussarjan voisi ehkä saada 5-600 hintaan? Omaani osat maksoivat noin 150 luulisin.

    VastaaPoista