perjantai 23. marraskuuta 2012

Mustasavi

Kirjan Potters Book Of Glaze Recipes lasite nro 47. Kipot ovat Creatonin punasavi 311 ja mustasavi 356. Molempien pitäisi sintraantua 1120 asteessa. Nuo on poltettu keilaan 02, jolloin mittari näytti karvan alle 1100.


Sama lasite, sama poltto, vain savi on eri.

Jossain ehdotettiin, että syy olisi mustasaven korkea rautapitoisuus, mutta se on molemmissa suunnilleen sama. Muuta eroa en savista tähän liittyen löydä, kuin että mustasaven musta tehdään mangaanioksidilla. 1080 on joku taikalämpötila, jossa mangaanidioksidi palaa mangaanioksidiksi. Silloin vapautuu kaasuja eli se happi.

Kun tulee reikiä, siihen yleensä ehdotetaan, että pitäisi panna lasitetta ohuemmalti, mutta tuossa laidoilla lasitetta on ohuelti, ja kuplia on aivan ylös asti. Toinen ehdotus on polttaa ylemmäs, jotta lasite ehtii tasaantua, tai lisätä vähän jotain fluksia. Ei tunnu auttavan.

Paras ehdotus jonka olen toistaiseksi löytänyt: lasite sulaa läpäisemättömäksi liian aikaisin, kun savesta vielä irtoaa kaasuja. Siihen pitäisi auttaa sulamispisteen nostaminen, esim. kaoliinilla.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lasitteita sekasavella

Säästän tummien savien, eli punasavien ja mustasavien, jämät samaan ämpäriin. Sen kun kierrättää, saa jonkinlaista sekasavea, joka vaihtelee aika kovasti eri kerroilla. Koska seassa on kotimaista punasavea, polttolämpötila on vähän alempi kuin pelkällä mustasavella. Nyt olen polttanut savet keilaan 04. Ihan hieman on jäänyt osaan huokoisuutta, joten keila 03 olisi voinut olla parempi, mutta paha sitä on sanoa etukäteen.

Jossain kirjassa kehotettiin tekemään koepalat kippoina, joista vain sisäpuoli lasitetaan. Oikein fiksu neuvo! Uunilevyistä saa muuten olla vähän väliä raapimassa valumia irti.

Sekasavikippoja koepaloina, ∆04

Saven väri on tumman ruskea. Bonsairuukkuja jos ajattelee, se olisi ok ilman lasitustakin - tosin tylsää. Punasavi terra sig päälle, niin ei se muuta kaipaa.

Pari noista testeistä on sellaisia, että olen tehnyt niistä isommat erät. Paras on oikealla ylhäällä, Potters book of glaze recipes lasite nro 28. Samaa kamaa on pari riviä alempana edellinen erä, jostain syystä hiukan eri värisenä.

Kummallinen lasite on kolmannessa rivissä ylhäältä oikealla. Eli tämä (keskellä):



Se on PBGR 13 lisättynä ilmeniittiä ja rautaoksidia, noin 10% kumpaistakin. Olen polttanut sitä välillä ∆04-∆5, ja se vaikuttaisi toimivan aina. Alkuperäinen versio ei toiminut ollenkaan, se vaahtosi ja valui. Luultavasti eroa raaka-aineissa. Ilmeniitin ja rautaoksidin yhdistelmä tekee tuollaisia hauskoja kiteitä.

Siinä päällä on hauska toffee, joka on PBGR 2 lisättynä ilmeniittiä 7,5% ja rutiilia 5%. Pohjalla on vähän reikiä, joten ehkä sitä pitäisi vähän notkistaa (lisätä frittiä) tai laittaa ohuemmalti.

Alarivin vaaleansininen on PBGR18 lisättynä 0,5% kuparikarbonaattia. Tuo 18 ei tunnu olevan ihan hyvä, koska se jää reikäiseksi. Seuraava testi, nyt uunissa, on PBGR19 samalla määrällä kuparikarbonaattia. Lasite ilman väriä on ensimmäisessä kuvassa toisessa rivissä alhaalta, toinen vasemmalta. Tinaoksidilla tehty valkoinen.

Tinaoksidi on muuten törkeän kallista! Satasen kilo, ja sitä menee lasitteeseen 10-12%. Sirkoonisilikaatti tekisi myös valkoista, vaan ei tunnu toimivan tummalla savella samalla tavalla.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Uusia juttuja

On laiskaa tämänkin blogin päivitys. Nyt on lapsilta kuitenkin niin hienoja juttuja, että on hauskaa laittaa julki.

Ostin kirjan The potters book of glaze recipes, Emmanuel Cooper. Olen testannut joitakin sen lasitteista. Ne kulkevat minulla nimellä PBGR+numero. Kiinnostuneille tiedoksi!

Savi noissa on Creatonin 267, valkosavi, jossa on 15% shamottia. Poltettu noin keilaan 4-5.

Nuorimmaisen orava (PBGR220, mutta barium korvattu strontiumilla. Kirjan mukaan tämä on vihreä.). 

Tämä on ihan käsittämättömän hieno minusta! Ja vanhemmatko muka olisivat  puolueellisia? Sekalasite, eli olen heitellyt ämpäriin huonojen lasitteiden koe-erät. Tässä on paljon puna- ja mustasavea, vaikkei sitä voisikaan tuosta arvata.  

Linturasia. PBGR63v1. Ei ole luonnossa noin pliisu.
Kukka. Minä näen tässä jonkinlaisen kumaran kuninkaan. Aqua blue dry glaze + sekava.

Hunajarinta, sekalasite + PBGR63v1 ja sekava
 Samalla vaivalla vähän omiakin tekeleitä.

Sisällä PBGR220 strontiumilla, ulkona alhaalla PBGR217, joka on vaalean vihreä ja hienosti säröilevä. Ohuelti se menee tummaksi ja mattapintaiseksi, kuten ihan alhaalla. Ylhäällä on PBGR210. Hienoin kipponi toistaiseksi.  Säröt näkyy vähän, kun kuvan klikkaa suuremmaksi. Säröt saa paremmin esiin, kun niihin laittaa tussia tms, mutta en ole vielä halunnut tehdä sitä, kujn tuo on hieno noinkin. 

ABDG, alhaalla alla lisäksi PBGR217, joka ei ole onnistunut tuossa. 

ABDG, vähän liian paksulti. Menee turhan tummaksi. Vaaleat kohdat aika makeita. 

Sisällä joku kirkas lasite, johon lisäsin kobolttioksidia. Ulkona ylhäällä ja alhaalla  on PGBR213, joka on vähän piirteetön.  Välissä on kuvioinnin päällä veteen sekoitettuna jotain frittiä + kobolttia, ja ylimääräiset pyyhitty pois. 

PBGR32 muunnos, jossa osa kuparikarbonaatista on korvattu kuparioksidilla.  Kuvion päällä fritti+rautaoksidi. 

Noissa on tuollaista röpelöä, jota englanniksi kutsutaan nimellä shredding. Youtubesta bongattua, esim. Hsinchuen Lin tekee upeita juttuja tällä tekniikalla. Tuolla yksi opetusvideo. Siinä siis tehdään jostain raudasta L-muotoinen väline, joka teroitetaan. Esinettä pyöritetään dreijalla, ja aseetta painetaan nahkakuivan esineen pintaan sopivassa kulmassa, niin se alkaa hyppiä pintaa vasten ja repii lastuja pois. Tulos on jotenkin randomi, mutta säännöllisellä tavalla. Märempään saveen tulee syvempiä kuoppia, kovempaan matalampia mutta tiuhemmin. Nuo kaksi viimeistä kippoa eivät ole hyviä esimerkkejä, savi on päässyt jo turhan kovaksi.

perjantai 24. elokuuta 2012

Ihanneuuni

Pistetääs ylös ajatuksia siitä, millainen olisi ihanneuuni just nyt.

Ensinnäkin, siinä on mahdollisimman vähän elektroniikkaa, koska elektroniikka hajoaa. Varsinkin, jos uuni on lämmittämättömässä ulkovarastossa kesät talvet. Toisekseen, uuni ottaa virtaa 3600W, koska sen verran saa ulos 16A pistokkeesta. Kolmannekseen, uunin täytyy olla niin pieni, että se lämpenee ~1200 asteeseen tuolla virralla. Noin 40-50 litraa luulisin.

Ilman elektroniikkaa selviää, jos vastuslanka jaetaan vähintään 3 piiriin, jotka kytketään päälle vaiheittain. Mieluummin 6:een, jotta lämmön saa uuniin tasaisemmin. Eli siis kukin kieppi voisi olla 600W, ja jokainen kieppi omassa katkaisijassaan. Tehoja lisätään laittamalla lisää kieppejä päälle. Kun kiepit ovat päällekkäin uunin seinissä, ei lämpö tule aluksi ihan tasaisesti, mutta haitanneeko tuo, loppua kohti lämpötilat kuitenkin tasaantuvat.

1
2 Eka vaihe
3
4
5 Eka vaihe
6

1
2 Toka
3 Toka
4
5 Toka
6 Toka

1 Kolmas
2 Kolmas
3 Kolmas
4 Kolmas
5 Kolmas
6 Kolmas

Tai jotain. Kuusi katkaisijaa, jos ne noin olisi.

Keilat ovat älyttömän hyviä. Lämpömittari ei ole yhtä näppärä keksintö. Uuni pitäisi saada sammumaan, kun tietyn keilan lämpötyö on saavutettu, ja sitä varten on olemassa vekotin nimeltä kilnsitter. Se katkaisee uunista virran, kun laitteessa oleva minikeila pehmenee. Kun saa tolkun siihen, kuinka kauan jokin poltto ottaa, voi laittaa johdon kulkemaan ajastimen kautta, joka sammuttaa uunin vaikka tunnin sen jälkeen, kun poltto pitäisi olla valmis.

Ilman kilnsitteriäkin pärjäisi, jos saa keilat uuniin siten, että ne näkee kurkistusrei'istä, mutta jostain syystä se tuntuu olevan vaikeaa. Joten uunin ominaisuuksiin myös reilun kokoiset tirkistysaukot.

Sellainen siis, ja käytettynä, kiitos, koska en niin välittäisi rakentaa tuollaista.

Jos sen kuitenkin innostuisi rakentamaan, voisi watit nostaa esim. 5500. Ottaisi lisävirtaa 10A toisesta töpslaakista. Silloin saisi ehkä nopeamman 60 litran uunin.
.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Keiloja ja lasitteita

Tajusin, kuinka Ortonin taulukkoa keiloista käytetään hyväksi. Esimerkiksi, minulla on savea, Fucstonin mustasavea, josta valmistajan sivuilla sanotaan, että sen voi polttaa 1120 asteeseen. Minun uunissa 1120 on kuitenkin ihan liikaa, savi alkaa kuplia ja menettää ryhtinsä. Selitys tälle löytyy Ortonin taulukosta:

Eka sarake on keilanumero, toinen nousunopeus 15 astetta/h, kolmes 60 astetta/h ja neljäs 150 astetta/h. 150 astetta tunnissa tuntuu olevan "normaali" nousunopeus. Silloin katsomalla tuosta taulukosta ~1120 astetta nähdään, että se on keila 02 poltto. Minulla kun lämpötila nousee hitaasti, sama lämpötyö saavutetaan 1080 asteen lämmössä. Kun polttaa 1120 asteeseen, se on jo keilan 3 poltto, ja vastaa nopeammalla uunilla 1170 asteen lämpötilaa. 

Poltin uunini pari päivää sitten 1140 asteen lämpötilaan, joka on tuon taulukon perusteella noin keilan 4 poltto. En uskaltanut mennä ylemmäs, savi jota testasin on Creatonin valkosavea, jonka saa polttaa 1150 asteeseen. Savi näyttää oikein hyvältä, ja se sintraantuu nätisti tuossa lämpötilassa (tällä uunilla). 

Minulla on lainassa kirja The Ceramic Glaze Handbook, jossa on jonkin verran testattavia lasitteita, ikävä kyllä jenkkien raaka-aineilla.

Eka asia on löytää kirkas pohja, joka toimii. Sellainen pohja löytyikin, kirjassa sivulla 116 oleva "Chun Clear". Se on keilan 5-6 lasite, mutta kypsyi hyvin tässä vähän alemmassakin poltossa.

Netistä löytyi myös liuta keilojen 2-6 lasitteita, joita testailin. "Gerstley borate" on jenkkiraaka-aine, jota saa kyllä kaupasta meiltäkin, mutta sen pitäisi voida korvata fritillä P2954, jota löytyy hyllystä. Muunneltu resepti:

"Clear Gloss" keila 6
nefeliinisyeniitti      46,2
P2954                   28,0
flintti                 20,4
kaoliini                 5,4  
bentoniitti              1,0
----------------------------
                       101,0

Lasitteiden tekemisen viehätys piilee tällaiselle aloittelijoille paljon noissa raaka-aineissa, nefeliinisyeniitti, flintti, ilmeniitti, rutiili..

Hyvä tuli, mutta se on kirkasta lasitetta valkoisella savella, niin ei jaksa kuvata.

Kuvattavaa on sen sijaan tässä:




Aqua Blue Dry Glaze keila 2-4 (myrkyllinen)

nefeliinisyeniitti  40,0
bariumkarbonaatti   30,0
pallosavi           15,0
sinkkioksidi         5,0
kuparioksidi         4,0
------------------------
                    94,0

Ensin katsoin, että jaha, pilalla on, mutta sitten tajusin, että tuolta sen on kait tarkoituskin näyttää. Ei käy murokulhoihin, mutta bonsairuukkuihin käy, ja johonkin maljakkoon. Halkeamista loistaa valkoista, mikä näyttää vähän tyhmältä. Pitää testata mustasavella. Voisi myös koittaa mitä tapahtuu, jos alle laittaisi rautaoksidia tai jotain alilasitetta. Tai tummaltahan se rautaoksidi vaan näyttää, toi kirjoitus on sitä. Ehkä kirkas punainen alilasiteväri?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Suutarilan savea

Törmäsin viime syksynä koiran kanssa lenkillä lähimetsässä saviläjään, joka oli nostettu joskus vuosikymmeniä sitten metsää ojitettaessa. Eihän se savi mitään harvinaista ole, koko Etelä-Suomihan on savilaatan päällä, mutta olipahan helposti nostettavissa. Täällä meilläpäin on muuten ollut tiilitehdas, joten luulisin että sen savikin nostettu täältä. Otin savea mukaan pari muovikassillista.

Savi tuntui hyvin lyhyeltä ja hiekkaiselta. Rikoin sen pieniksi ja kuivatin talvella. Sitten liettäminen veteen, ja isoimpien roskien sihtaus keittiösihdillä. Sitten kipsilevyn päälle kuivumaan. Vaivatessa savi tuntui tosi painavalta, joten siihen on varmaankin jäänyt hiekkaa paljon.

Dreijaaminen oli hankalaa, koska plastisuutta ei ollut tarpeeksi. Pari kippoa sain kuitenkin aikaiseksi:



Paksuseinäisiä ja painavia, ja lasitus säröili sisäpuolelta pahasti. Hällä väli, en tarvitse käyttöastioita. Joku maljakko olisi ollut hauska, mutta en saanut nostettua esineitä yhtään tuota enempää. Lasite taitaa olla tuo. Aika passeli lasite punasavelle. Poltto 1020 astetta, silmämääräisesti menisi 1060 ainakin myös.

Pitäisi sihdata tuo savi lietteenä 80 meshin sihdillä, että pääsisi näkemään millaista se oikeasti on, ilman että siinä on puolet hiekkaa. Se on vaan niin hiton työlästä hommaa, ilman ammattilaisvälineitä.

Mitenköhän korkealle tuollaisen hiekkaisen tavaran voisi polttaa? Onko tietäjiä?

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Viritys

Virittelin eilen yömyöhään uunia, ja tänään pääsin katsomaan, mikä on vaikutus. Oikein naurattaa. 1170 asteeseen nousi uuni, eli parannusta eiliseen on 90 astetta. Lopetin, kun nousunopeus oli 15 astetta tunnissa. Vielä se siis vähän siitä kipuaa, jos on pakko. Kuva kertoo kaiken:



Alin käppyrä on tilanne kun ostin uunin, keskimmäinen pohja ja kansi eristettynä, ylin lisäksi uusilla virityksillä.

Vähän takaperoisesti etenee juttu. Nyt siis lisäsin villaa uunin ulkopellin alle. Koska halusin käyttää vanhan pellin, laitoin vain puolen tuuman villaa. Neliömetri riitti. (17 euroa... halpaa lystiä.)


Kansi pois, ja irti lähtevät irrotettuna. 

Vastuslangat vähän hankaloittavat.

Suikale villaa lankojen väliin

Sitten villa ympärille, ja aloin kiristää peltiä rautalankavirityksellä, joka ei toiminut.  Langat katkesivat heti  kun  jännitys kasvoi.

Ruuvipuristimet toimivat. Tuohon olisi vielä ollut hyvä laittaa puurima väliin. 

Pellin päät menivät vain sentin päällekkäin, joten kipaisin Biltemasta reikälevyjä ja peltiruuveja. 

Nappasin kuvan langoituksista ennen kuin avasin ne. Vaikea niitä on muuten muistaa, miten ne meni. Langat riittivät, koska villakerros on ohut.  

Ei se kiristettynä ole tuon paksumpi kerros. Vajaa sentti kulman kohdalla. 
Hankalia paikkoja oli muutama. Vastuslangat olivat tosi jäykkiä, ja olin netistä lukenut, että ne ovat hauraita käytön jälkeen. Onneksi eivät katkenneet.

Tiilet eivät ole millään kiinni toisissaan. Kun peltiä kiristää, pitää tiiliä työnnellä oikeisiin asentoihin, jotta ne eivät mene miten sattuu.

Villa oli vähän hankala laittaa. Siinä täytyy muuten olla kunnon hanskat kädessä, pitkähihainen paita jne, ja hengityssuojain. Villa pölyää leikatessa, ja reunoistaan muutenkin. Se pöly menee henkeen, ja kuidun pätkät jäävät keuhkoihin aika lopullisesti. Ei hyvä! Villapöly on jonkinsortin karsinogeeni myös, olisiko ollut "mahdollisesti haitallinen" tmsp. Ei se sitten ole vaarallista, kun se on paikallaan

Pelti siirtyy, kun ympärysmitta kasvaa. Katsoin vastuslangat ja anturin keskelle reikiä, muut reiät pitää porata uusiksi. Kannen ruuvien paikat menivät uusiksi myös yms. pientä.

Kaikkiaan on eristämisellä tullut lisää 150 astetta. Tutkailin juuri Ortonin taulukoita, ja 15 astetta tunnissa nousunopeudella 1167 astetta on keila 5½. Tunti lisää polttoa, niin aika tekee poltosta keila 6:n polton, vaikkei asteita juuri lisää tulisikaan. Se on matala kivitavarapoltto. Keilalle 6 on paljon lasitereseptejä, koska maailmalla keraamikot ovat siirtyneet tähän välipolttoon, sähkön- ja uuninsäästösyistä.

Lisäksi, villaa tilatessani haastattelin taas Teuvo Turusta Varniasta, ja hän kertoi, että kannen eristäminen olisi parempi tehdä sisäpuolelta, jos korkeuden menettäminen ei haittaa. Ja minuahan ei haittaa. Kanteen leikataan tuuman villasta pala, joka jää puoli senttiä tai sentin uunin reunojen sisäpuolelle. Kiinnitys vastuslangasta tehdyillä sinkilöillä, jotka varovasti naputellaan tiiliin. Pitäisi olla eristeenä tehokkaampi.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Uusi uuni

Edellinen pikku-uunini Hobbyceram Hexagon SF alkoi ottaa päähän, koska se oli niin pieni. 24 litraa olisi ok, mutta kun sisäleveys on vain 30cm, mahtuu sinne vain n. 26cm leveä ruukku. Se on polton jälkeen 24cm, ja se on aika rajoittavaa bonsairuukkuja ajatellen.

Sanottakoon heti kärkeen niille, jotka tänne eksyvät tuon uunin nimen perusteella: Se on ihan hyvä uuni. Sille luvataan spekseissä 1260 astetta, ja sen se luultavasti myös saavuttaa. Itse ajelin sitä korkeimmillaan n. 1120 asteeseen, ja viimeiset 100 astetta se nousi kevyesti noin tuntiin. Punasavipolttoon 1020 asteeseen uunia ei edes tarvitse käyttää täysillä.

Uunin heikko kohta on K-tyypin anturi, joka käytännössä estää polton korkealle. Käyttöohjeessa luvataan anturin kestävän satoja kertoja 1100 asteeseen polton, mutta 1200 asteeseen anturille luvataan 5 kertaa. Uusi anturi maksaa vain kolme-neljäkymppiä, mutta silti. Se on matalanpolton uuni. Jos sen sijaan on tarkoitus polttaa matalanpolton savia, eikä kapeus haittaa, uuni on harrastajalle todella passeli.

Uunin suurin etu on se, että sen saa täyteen nopeasti, joten polttoja pääsee tekemään usein. Eihän sinne mahdu kuin 5-10 tavaraa kerrallaan, mutta silti, pienuus on etu harrastelijalle, joka tuottaa poltettavan määrän tavaraa viikossa tai kuukaudessa. Poltto 1020 asteeseen ottaa alle 20kwh, joten hintaa poltolle tulee muutama euro.

Vaihdoin sitten kuukausi takaperin isompaan, Scandiaovnen AS:n valmistamaan malliin T3-60. Scandialla on kolme sarjaa, 1-sarja on ammattilaisille, ja 3-sarja on harrastelijoille. 2-sarja sitten siinä välissä. Spekseissä tälle uunille luvataan 1100 astetta, eli selkeästi matalaan polttoon ja posliinille yms. tarkoitettu. Se sopii minulle nyt, koska olen kiinnostunut  matalan polton savista, toisaalta kotimaisesta punasavesta, ja toisaalta musta- ja valkosavista. Näistä löytyy mielenkiintoisia savia, joiden pitäisi sintraantua tiiviiksi 1100 asteessa.

Nämähän ovat aika vanhaa tekniikkaa, nykyisin uunit tehdään paljon paksummilla seinillä. Rohde tekee hienoja uuneja (Ecotop), joilla päästään 1320 asteeseen samalla nimellisteholla ja pienemmällä sähkönkulutuksella. Sähkönkulutus ei kuitenkaan muodostu kovin merkittäväksi asiaksi, koska uunin poltto maksaa vain joitakin euroja. Polttoja tulee 1-2 kuussa. Ecotop maksaa 1500-2000, vähän mallista riippuen, ja se on liikaa tähän meikäläisen touhuun.

Ensimmäinen poltto uunilla selvitti, että speksin 1100 astetta on periaatteellinen arvo. Uuni lämpeni 1020 asteeseen, ja sitten lämpötila ei enää noussut. Viimeiset kymmenet asteet tulivat toodella hitaasti. Uuni myös hohkasi lämpöä uskomattoman voimakkaasti. Uuni on minulla ulkovarastossa, ja laitoin sinne kunnon suojalevyt ihan suosiolla.

Olin aika pettynyt. Tarvitsen 1100 astetta! Vaihtoon vaan, oli ensimmäinen ajatus. Soitin kuitenkin Varniaan, jossa olen saanut tiukan asiantuntevaa palvelua, ja juttelin siellä Teuvo Turusen kanssa. Suosittelen lämpimästi. On aina nautinto kuunnella ihmistä, joka tinkimättömästi kertoo, miten ne asiat oikeasti ovat. Asiantuntijuutta.

Selitin tilanteen, että siis haluaisin saada uunista irti 80 astetta lisää, ja kysyin mitä mahdollisuuksia minulla on. Ehdotin uunin päällystämistä keraamisella villalla, mutta se ajatus torpattiin täysin. Metallikuori ei kestä eristeen alle jäämistä. Helppoja keinoja on tasan kaksi - toinen on laittaa uunin pohjalle sisäpuolelle keraamista villaa, ja toinen on laittaa kannen päälle samaa kamaa. Kannen päällähän ei ole metallilevyä.

Tilasin siis seuraavan tilauksen yhteydessä tuuman paksuista keraamista villaa neliömetrin.

Pohjan villa ei saa peittää vastuksia. Tässä mallissa vastuslangat ovat pohjassa n. 3 sentin korkeudessa, joten pohjalle sain leikattua aivan tiiviin villalevyn. Levyyn tehdään reiät tolpille, ja villan ja alimman hyllyn väliin pitää jäädä muutama sentti väliä. Minulle kun ei uunin korkeudella ole niin väliä, laitoin villaa kaksi kerrosta, ylempi sen verran kapeampana, että vastuksiin jäi 3 cm väli.

Alempi villakerros
En ole verrannut, onko toisesta kerroksesta mitään hyötyä, mutta en tarvitse uunin täyttä korkeutta. Loppu villa riitti kaksin kerroin vällyksi uunin kannen päälle. Nämä toimet vähän auttoivat!

En saanut ihan 80 astetta, mutta 60 sain. Uuni lämpenee nyt 1080 asteeseen, ja ortonin keilat sanovat, että se on 02-keilan poltto. Fuchstonin mustasavi ei aivan täysin sintraannu vesitiiviiksi, mutta ei paljon puutu. Viimeisen 100 asteen nousuun menee 4 tuntia! Poltto vie noin 30 kwh, mikä on vielä ihan kohtuullista, 3-4 euroa. Sen lisäksi, että käyrä nousee ylemmäs, se myös nousee selvästi nopeammin kuin ennen lisäeristystä.

Minulle parempi olisi Scandian uuni T3-40S, joka on yhtä leveä ja samantehoinen, mutta 1/3 matalampi. Sille luvataan 1280 astetta. Mutta Ecotop on sitten vielä asia erikseen.

Nyt tietysti mietin, mitä seuraavaksi voisin tehdä. 1120 astetta olisi mukava saada... Pari vaihtoehtoa on netistä osunut silmään:

Vaihtoehto 1: Otetaan uunista päällispelti pois, lisätään kerros villaa, ja laitetaan pelti takaisin. Tämä ei ole ihan niin helppoa kuin miltä äkkiseltään kuulostaa, koska erilaisia läpivientejä on aika paljon. Tiilet eivät ole millään kiinni toisissaan, vaan pelti pitää ne paikallaan, joten tarkkana saisi olla tuossa operaatiossa. Peitettävää pinta-alaa tulisi kuitenkin niin paljon enemmän kuin nyt (noin 3 kertaa enemmän), että vaikutus olisi huomattava. Arvaukseni on, että 1150 on ihan realistinen arvio. Lisäetu on, että noita viimeisiä kymmeniä asteita ei tarvitsisi tuntitolkulla odotella, vaikkei uunia polttaisikaan ihan tappiin. Vanha pelti voisi sopia paremmin päälle, jos käyttäisi vain ½ tuumaa paksua villaa.

Tarkistin asian Scandiaovnenilta, ja uuni kestää korkeamman lämmön. Speksi 1100 asteeseen johtuu siitä, että teho on niin pieni, että se ei nouse korkeammalle. Sen anturi on S-tyyppiä, joka kestää näissä ympyröissä riittavästi. Muutkin romppeet ovat samoja kuin 1280-asteeseen speksatuissa uuneissa. Asteikko kontrollerissa ulottuu 1600 asteeseen.

Vaihtoehto 2: ITC 100 HT. Ihmeaine jenkeistä, jolla ohuelti päällystetään uuni sisäpuolelta, vastuksineen päivineen. Tämä ei ole eriste, vaan jonkinlainen metallin ja keraamin sekasikiö, joka heijastaa lämpösäteilyä erittäin hyvin. Uunin lämmöstä suurempi osa jää käyttöön, kun se seinän kohdatessaan heijastetaan takaisin esineisiin. Samalla kamalla voisi kuulemma päällystää uunilevyt ja tolpatkin. En ole löytänyt tätä tavaraa vielä läheltä, UK on lähin paikka (www.scarva.com). Hintaa pintille tulee 51  euroa, ja rahdille mukavat 52 euroa.


tiistai 1. toukokuuta 2012

Ruukkuja

Muutama ruukku, joita en malta olla kirjaamatta ylös.

Fuchstonin mustasavea, punasavi terra sig päällä. Raakapoltettuna 1000 astetta:


Korkean polton (1080) jälkeen. 


Tämän saven saisi polttaa 1120, mutta uusi vanha uunini ei lämpene kuin tuon 1080 - mikä nippa nappa riittää. Keilat sanoivat, että se oli 02 poltto. Tarkoitus olisi, että nämä ruukut olisivat talvenkestäviä. Ne imevät hieman vettä itseensä, mutta tosi vähän. 

Tämä on ainut, joka ei ole vielä käytössä. Muut löysivät puunsa istutusrumban yhteydessä. 



 Aurinkoa!

Tuo taitaa olla kaunein ruukkuni toistaiseksi. Kahta polttoa ei tarvittaisi, kun kerran ei lasiteta, mutta halusin nähdä terra sigin matalalle poltettuna myös. Ei siinä ole juuri eroa tähän korkeampaan polttoon. Nätti himmeä kiilto säilyy. Bonsairuukulle oikein hyvä pintakäsittely minusta. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Uusi vauhtipyörä

Rustasin dreijaan uuden vauhtipyörän. Edellinen oli muuten ok, mutta epäkeskoväli oli liian leveä. Epäkeskoväli on uusi sana. Betonipyörässä väli oli 8,5cm, mikä tarkoittaa sitä, että poljettavan kammen liike on noin 4 kertaa se. Se on aika paljon, tai iso kulma, tai kuinka sen sanoisi.

Betonipyörää ei oikein voi korjata, joten päätin rakentaa uuden. Vahingosta viisastuneena tein sellaisen, että säätäminen onnistuu myöhemmin, jos tarpeen. Eli materiaalina 15mm vaneri, jossa pinnat ovat koivua.

Ympyrän sahaaminen harpilla!
Painoksi tällä kertaa tiiliä. Tuossa näkyy epäkeskoväli.

Ruskealla puuöljyllä öljyttynä koivupintainen vaneri on aika kaunis materiaali.
Uusi epäkeskoväli on 5,5cm. Polkimen liike on varren päässä noin 20 cm, mikä tuntuu paljon rauhallisemmalta, mutta toisaalta voimaa ei saa niin helposti keskittäessä. Vauhtia sen sijaan saa helpommin enemmän, mutta sitä en niin tarvitse.

Vauhtipyörä on noin 10 kiloa kevyempi kuin edellinen, mutta sen en huomaa vaikuttavan mitään.

torstai 23. helmikuuta 2012

Laakeri löytyi

Parempi myöhään, kai.

Laakeri, joka olisi se oikea kapistus sinne akselin alapäähän. LAIPPALAAKERI nimeltään. No oishan toi nyt pitänyt tietää... Kentso Oy myy netissä.

Noh, tuntuu toimivan ilmankin. Pitäskö kuitenkin ostaa varuille. Jotain säätöä tulee muutenkin eteen. Siellä on näitäkin:


Noi taas on nimeltää PUKKILAAKEREITA. Höh. Toi on siis dreijan levyn alle sopiva. Tästä paino roikkuisi, edellinen taas kantaisi painon. Tai mikei molemmatkin voisi olla käytössä. Käytössä siis siinä mielessä, että akseli on kiinnitetty laakeriin.

Pääsin tänään ekaa kertaa dreijaamaan tämän vuoden puolella. Ei ole tarjennut ulkovarastossa.

Tarvitsen lämpimän autotallin tms. Haittaa vuodenajat harrastelua. Toisaalta, onpahan tullut taas keskityttyä sisäbonsaihin.