Kokemuksia

Muutama ruukku on tullut dreijattua, tässä pari viimeistä:

Pieni on kuopuksemme (8v) tekemä. Pienta apua annoin keskityksessä, mutta hyvin omatoimisesti ruukku syntyi. Lapsella ei ole paljon voimaa, joten savipaakun pitää olla aika pieni ja hyvin vaivattu.

Ruukuista kumpikaan ei ole ihan symmetrinen. Toisessa on liian ohut pohja, että siihen saisi sorvaamalla kunnon jalat. Mennee uusiokäyttöön. Tai ehkä voisi harjoitella jalkojen tekoa. Halkaisija on molemmilla noin 20 senttiä, eli polton jälkeen olisivat jotain 17 senttisiä. Muistaakseni punasavi menee kasaan 15%. Kasvatusruukuiksi ihan ok, jos näitä harjoitusvastustajia haluaa säästää.

Muoto noissa on se mikä sattuu tulemaan. Ei siis vielä kovin hallittu prosessi... Kun ruukussa on pohja ja seinät, kannattaa lopettaa, koska sitten savi väsähtää nopeasti. Ei niin nopeasti kuin sähködreijalla kuitenkaan.

Dreijasta muutamia huomioita. Tämä Leach-tyylin vehje pyörähtää aina yhden kierroksen yhdellä polkaisulla, mikä tarkoittaa sitä, että polkaisu tulee aina samalle puolelle ruukkua. Toistaiseksi tuntuu tosi vaikealta pitää yläkroppa niin paikallaan, että pyörimiseen ei tulisi pientä heilahdusta. Simon Leachiä kun katsoo dreijaamassa, hän heijaa päätään koko ajan mukana. Ehkä vastaliikkeenä polkaisulle?

Luultavasti tämä on vain tottumattomuutta.

Toinen huomio, dreijani on aika korkea, ja pukille nouseminen ja laskeutuminen on vähän hankalaa kädet savessa. Poljin on aika korkealla minulle, ottaen huomioon, että pieninkin tytöistäni pystyy hyvin polkemaan. Pitää testata korkeutta laittamalla vipuun toinen poljin alemmaksi. Minkälainen rakenne siinä kestäisi, en tiedä.

Poljin on korkealla, koska vauhtipyörä on aika paksu ja kampisysteemi ottaa oman tilansa. Homma olisi aivan yhtä hyvin toteutettavissa niin, että kampi tulee vauhtipyörän alle. Hieman hankalampi rakenne, mutta ei paljon.

Sain päähäni, että dreijan levy on turhan korkealla, joten mataloitin sitä 3-4 senttiä. Keskittäminen esim tuntuukin mukavammalta, mutta toisaalta bonsairuukut ovat matalia, ja muotoa ei oikein näe sivusta, kun työ on navan korkeudella ja naama sen päällä.

Luin jostain Youtuben kommenteissa, että dreija ei ole alunperin mikään taidetyökalu. Normaalissa käytössä Kauko-Idässä dreijaaja tekee 300 esinettä päivässä. Kun on riittävästi harjoitellut, esineitä syntyy 500 päivässä. 30 vuoden työrupeaman jälkeen dreijaajaa aletaan tituleeraamaan mestariksi.