torstai 1. joulukuuta 2011

Terra sigillata

Tuossa ennen kuin sähköisen polttovehkeen ostin ennätin opiskella jonkunverran keramiikan polttelua matalassa lämmössä, esim. 700-800 astetta. Törmäsin sellaiseen asiaan kuin terra sigillata tai lyhyesti terra sig. Se on antiikin aikojen menetelmä, jolla ennen lasitteita saatiin kiiltävää ja tiiviimpää pintaa matalan polton keramiikkaan.

Netissä on terra sigillatalle reseptejä todella paljon. Niissä on aina savea, vettä ja jokin deflokkulantti, joka pakottaa savipartikkelit irti toisistaan. Se aiheuttaa jotain varauksia hiukkasiin nesteessä, joka saa partikkelit hylkimään toisiaan. Vesilasi eli natriumsilikaatti on yksi tällainen aine. Haeskelin sitä pitkään, ja ainut jonka löysin oli apteekista erikseen tilattava 5 litran pönikkä, joka on aivan höhlä määrä. Ainetta käytetään teelusikallinen litraan savivelliä tai sinne päin. Hintakin oli turhan suuri, muistaakseni yli viisikymppiä.

Ihan sitten muita asioita Varniasta ostaessa osui silmään, että sieltähän sitä saa. Alle 4 euroa kilo. Hohhoijaa. Menin merta edemmäs kalaan.

Vesilasin merkitys on se, että se estää hienoimpia partikkeleita laskeutumasta pohjalle. Isommat hiukkaset ovat painavampia, ja painovoima vetää ne pohjalle. Kun imetään letkulla varovasti savilietettä reilusti pohjasakan yläpuolelta, saadaan talteen hyvin hienoista hiukkasista koostuvaa savivelliä.

Ennen kuin olin löytänyt vesilasia, yritin tehdä samaa tavaraa ilman. Sekoitin vain punasavea veteen, ja odotin kunnes kaikki oli laskeutunut pohjalle, ja imin letkulla pohjalietteen pintaosan. Ehkä se jotenkin toimikin.

Viimeisessä raakapoltossa testailin ihan vesilasin avulla tehtyä litkua. En mittaillut mitään vaan laitoin kuivaa punasavea ehkä puoli kiloa - kilon 2 litran pulloon, sekaan vettä ja ehkä ruokalusikallisen vesilasia. Sekoittelin pulloa monena päivänä, kunnes melkein kaikki savi oli lietteenä. Sitten annoin sen olla rauhassa pari päivää. Imin pois ylimmät 3/4 lietteestä.



VÄHÄN häijyt värit. Normi huonevalaistus, lämmin valkoinen pienoisloistari katossa. Tuossa oikeanpuoleisessa kipossa on terra sigillataa. Sivelin sitä kipon pintaan ehkä 5-6 kertaa. Pohjaan en laittanut. Kiillotus rapisevalla muovipussilla, joka liukuu nahkakuivan pinnan päällä. Raakapoltto on tehty 920 asteeseen. Aika iso väriero. Luulisin että punainen väri tulee raudasta, että sen osuus hienoissa hiukkasissa olisi suurempi. Vaan mistäpä minä tiedän. Väri on sillä tavalla voimakas, että noinkin sitä voisi suoraan käyttää, ilman lasituspolttoa. Tietysti esine on aika hauras, ei pidä vettä jne, mutta johonkin koristetarkoitukseen ehkä.


Toinen esimerkki on sekasavea, jossa on kotimaista ja espanjalaista punasavea sekä mustasavea. Dreijausjämiä ja uusiokäyttöön tuomittuja tekeleitä. Tuossa on terra sigillataa pohjassa, keskellä ja lipan alla. Tuon muun saven pitäisi mennä aika paljon tummemmaksi lasituspoltossa, joten ehkä väriero kasvaa.

Nyt on liettymässä valkoista kivitavarasavea ja mustasavea. Saas nähdä millaisilla pintoja niillä saa aikaan.

Kotimainen punasavi on todella kivistä ja roskaista. Sitä ei ilmeisesti seulota mitenkään. Jos dreijaa kovin ohuita seinämiä, kivet ovat vähän hankalia. Sorvatessa pinta menee raapaleille. Rouhea pinta on kyllä minusta hyvän näköistä. Uudelleen käytettävän punasaven voisi kuitenkin huvikseen sihdata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti