torstai 17. marraskuuta 2011

Poltteluita

Muutaman kerran on tullut polteltua savea. Tarkasti sanoen viides raakapoltto on menossa, lasituspolttoja on ollut kolme. Uuni on pieni, kerrallaan mahtuu lasitettavaksi kymmenkunta pientä esinettä. Raakapolttoon mahtuu vähän enemmän.

Yllättävän paljon on ollut opiskeltavaa uunin käytössä. Kaikki on kyllä onnistunut, ei siinä mitään, mutta vähän suunnittelematonta touhua se on ollut.

Tällä kertaa värkkäsin graafin polton etenemisestä, josko se sillai vähän aukeaisi miten sitä pitäisi tehdä. Olen ihan tietämätön näistä asioista, mutta tässähän sitä oppii. Tuskin se oikeasti mitään selvittää, muuta numeroita pyörittämällä syntyy jonkinlainen asian hallinnan mielikuva tai tunne.

Uunin ohjeissa puhutaan, että lämpötilaa ei tulisi nostaa nopeammin kuin 150 astetta tunnissa. Jostain luin, että suomalaisessa punasavessa on paljon hiiltä, jonka vuoksi sitä pitäisi polttaa vielä hitaammin, jotta kaikki hiili ennättää varmasti palaa pois. Joku sanoi jossain 60 astetta tunnissa.


Tuossa Excelillä tehdyssä käppyrässä on kaksi suoraa jotka näyttävät 60 ja 100 astetta tunnissa. Kiekura on tietysti nyt tehty poltto. Vaakasuora viiva on 573 astetta, joka on joku kvartsi-inversio tmsp, joka pitäisi ylittää hissukseen, koska siinä kohtaa tulee jännitteitä. Pystyviivat näyttävät, missä kohtaa tehoja on annettu lisää. Viimeinen viiva tipahti kyydistä, hällä väli, se on kohdassa 10 tuntia.

Kaksi ekaa tuntia on poltettu kansi raollaan, jotta kosteus pääsee pois. Sitten kaksi tuntia teholla 1 kansi kiinni, päädytään 220 asteeseen. Sitten neljä tuntia teholla 2, päädytään 580 asteeseen. Sitten kaksi tuntia 3:lla, ja sitten 4, kunnes lämpötila on 940 astetta (tällä kertaa) ja äkkikuolema.

Jäähtyminen huoneenlämpöön ottaa jotain 14 tuntia! Se tapahtuu niin hitaasti, että siinä ei ole säädettävää. Siellä olisi muutama vaaranpaikka, tuo 573 astetta ja toinen 220, jotka pitää ohittaa hitaasti.

Pannaas vielä muistiin mitä poltossa tapahtuu, kun osui nettisivulla silmään.

  • ->100 astetta, poistuu irtovesi 
  • 300-800 astetta palaa pois rikki ja hiili
  • 350-800 astetta kemiallisesti sitoutunut kidevesi lähtee
  • 573 astetta kvartsi-inversio
  • 900 astetta sintraantuminen alkaa
  • 1005-1145 astetta matalan polton savien vitrifikaatio
  • 1165-1210 astetta keskipolton savien vitrifikaatio
  • 1225-1390 astetta korkean polton vitrifikaatio
  • 220 astetta jäähtyessä joku kvartsin kiderakenteen muutos

Semmottista. Alkujaan olen ollut kiinnostunut vain bonsairuukkujen tekemisestä, mutta niitä on tullut tehtyä tosi vähän. Jostain kummasta on tullut kiinnostus ihan ruoka-astioihin. Kulhoja, vateja, mukeja, pulloja yms. on tullut tehtyä. Pitäisi tehdä joku systeemi, että tulisi laitettua ylös tekemisiä.

4 kommenttia:

  1. Tää on mielenkiintoista! Tarviipas ottaa talteen noi sun kokemukset tulevaisuutta varten.

    Keramiikka on kumma juttu. Se vie ihmisen mukanaan, jos ihminen vaan on vietävissä. Kummasti alkaa homma rönsyillä, vaikka alkujaan tarkotus oliskin ollut tehdä jotain tiettyä juttua. Laita kuvia sun tekeleistä tänne! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitti Maria! Pitää laittaa jos kerran kiinnostaa. Huomenna on lasituspoltto, jossa vois tulla jotain kivaa.

    Keramiikka tosiaan on kumma juttu. Mä teen vain iltaisin kippoja, tunnin pari kerrallaan. Se olo mikä siitä tulee on outo, niinkuin löisi värit päälle tai jotain. Käyttää niin totaalisesti eri aivojen alueita kuin kaikki muu, työt ja lasten kanssa touhuamiset. Se on jonkinlaista meditaatiota, keskittyä täysillä johonkin muotoon ja käsillä tekemiseen.

    Mitenkähän sitä kuvailisi. Olo on levollinen, hirveän skarppi, kaikki vaikuttaa kiinnostavalta. Sitä on läsnä. Jos on tehnyt pidemmän rupeaman, voi kyllä olla tosi uupunutkin. Mutta sopiva annos pistää endorfiinit liikkeelle. Keramiikka on siis huume?

    VastaaPoista
  3. Kuvailit sitä just niin kuin mäkin sen ajattelen. :) Tuo huume-vertaus on niin osuva. Mä eksyin keramiikkakurssille kahdeksan vuotta sitten puoliksi vahingossa. Jotenkin ajattelin, että tuskin on mun juttu. Mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen mä olin aivan myyty, enkä olis halunnut lähteä kotiin ollenkaan. :P

    VastaaPoista
  4. Joo mulla kävi samoin.

    Ihan outoja juttuja saattaa ihmiselle tapahtua - Käytiin Lissabonissa kuukausi takaperin, ja siellä yhdessä museossa juutuin heti ekaan huoneeseen, jossa oli ruukkuja ja ruukunsirpaleita. Vanhimmat yli 2000 vuoden takaa, dreijattua. Eikä todellakaan ollut niin, että uudemmat olisivat olleet parhaita! Perhe kävi mut sieltä noutamassa lähtiessä, kun olivat kiertäneet koko linnan. Jos joku olis mulle sanonu vuosi sitten, että ruukunsirpaleet on kiinnostavia.. Mutta nyt kun on kiinnekohta siihen, niin kiinnostaa. Yritin tajuta niiden kippojen käyttötarkoitusta ja sitä miten ne oli tehty. Funktiota. Ja ihan oppimismielessä.

    VastaaPoista