lauantai 30. heinäkuuta 2011

Dreijan levy ja muuta pientä

Tuli pieni breikki dreijan tekoon, kun joutui mökkeilemään. Mania jäi päälle, joten rakentelin unissani dreijan levyä.

Levyyn tuli kaikkiaan 3 suunnilleen pyöreätä vesi- eli filmivanerilevyä (siis oikeasti, ei unissa). Jämäpaloja, jotka halvalla sain. Katsoin että paloista saa sahattua kuviosahalla pyöreitä noin 30cm levyjä.

Ostin A-saranat, jotka tuntuvat olevan riittävän tukevat. Portin sarana olisi ehkä paras vivun liittämiseen runkoon.

Tuollainen pitkä mutteri on nimeltään jatkopala tms. Valkoinen töhnä on laakerirasvaa.

Kaksi vesivanerilevyä.
Liimasin epoksilla yhteen kaksi vesivanerilevyä, halkaisijaltaan noin 29 senttiä, paksuus 18mm. Sanotaanko, että levyt ovat pyöreähköjä :). Röpelöt puolet vastakkain. Alempaan tuli akselin mentävä reikä, ylempään 35mm, jotta mutteri jää upoksiin. Kolme 8mm reikää, joissa on puutapit. Reiät ovat sillä tavalla  epätasaisesti, ettei tarvitse arpoa missä asennossa kolmas levy sopii. 
Varsinainen dreijausalusta.

Kolmas levy sattuu olemaan 15mm tavaraa. Se on hiukan isompi kuin edelliset. Tämän pohjaan tuli reiät, joihin tapit sopivat. Tässä tarvitaan tappisarja! Muutoin ei onnistu, luulisin. Jahka alan tehdä ISOJA ruukkuja, teen vain tuollaisen isomman levyn. 
Roiskeveden kerääjäksi joutui vanha pesuvati. Tarvitaan läpivientikappale ja tiivisteet.

Siinä se! Tuossa näkyy vähän pintakäsittelyä, eli ruskeaa puuöljyä. Pari puukapulaa nostaa väliaikaisesti pesuvadin tarpeeksi korkealle. 
Sitten pääsinkin testaamaan härveliä. Vaivasin vajaan kilon klimpin punasavea, ja yritin keskittää sitä. Ruks-ruks-ruks, sanoi dreija, ja meni täysin jumiin. Jouduin purkamaan koko akselisysteemin alaosan ja laittamaan aluslevyjä ja letkunkiristimiä akseliin pitämään kampea paikallaan. Se vetää välillä ja välillä työntää, mikä heiluttelee kampea, ja kierteinen tanko tahtoo lisäksi siirtää kampea ylöspäin. 

Noh, pientä virittelyä, ja homma rokkaa!

Eka kippo!
Jo ekasta saviklimpistä tuli kippo! Ja tekeminen tuntuu erittäin hyvältä. Helpommalta tällä kuin sähköisellä vehkeellä, vaikka luulin että polkeminen vaatii oman totuttelunsa. Eikö mitä, kun jalka työntää poljinta, käsi tietää ottaa vastaan sen työnnön. Vauhti on hiljainen.  

Nyt pitää kerätä vähän kokemuksia käytöstä. Kirjoittelen jahka tiedän enemmän. Huomenna pääsee testaamaan sorvaamista.

Tekemisestä kaikkiaan muutama sana. Tällainen krouvimpi tekeminen on hauskaa. En juuri käyttänyt mittaa tai viivotinta, vaan vetelin suurpiirteisesti sinne päin. Akselin kanssa yritin kyllä olla huolellinen, mutta ei sekään ollut ollenkaan niin paljon tarkkuutta vaativa juttu kuin kuvittelin. Kierrokset ovat vaatimattomia, joten rakenne ei joudu koville. Kierrosnopeus on enimmillään hieman yli kierros sekunnissa. Se riittää loistavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti