Livahtihan se koirakin sinne. On oikeastaan aika ihmeellistä, miten se sen tekee.
Betonia meni 25 kg säkillinen, ja lisäsin hienoa hiekkaa vielä viitisen kiloa. Pitääkin punnita koko viritys jahka se on kovettunut.
Löperöön paljuun sain akselin aika suoraan poraamalla reiän puulevyyn, ja kiinnittämällä akselin siihen. Laitoin liimapuulevyn niin vaateriin kuin sain. Seuraavalla kerralla tiedän, että tätä on turha tehdä ennen kuin laittaa betonin paljuun. Muutama kymmenen kiloa muuttaa tilannetta.
Palju on iso ongelma ehkä. Se on kyllä pyöreä pohjasta, sen tarkistin jo kaupassa. Se mitä en tarkistanut, on seinät. Etäisyys akselista paljun seiniin heittää sentillä eri puolilla, mikä on hirveän paljon. Kun betoni oli paljussa, vääntelin paljua niin, että se näytti silmämääräisesti suoremmalta. Akselia on helppo hieman säätää, mutta ei sillä saa vinoa pyöreäksi.
Tätähän ei ole tarkoitus potkia, joten pieni epäkeskoisuus ei ehkä haittaa.
Kuulalaakereita tarvitaan ehkä kolme. Yksi pyörän alle, yksi päälle, ja yksi ylös dreijan levyn alle. Biltemasta näitä saa muutamalla eurolla. Laadusta en tiedä mitään, mutta eivät ne hirveän kovalle rasitukselle joudu.
Mötikän painon suunnittelin tulevan kupukantaisen pultin tms. päälle, mutta onko se hyvä. Ainakin se varmasti jyrisee. Joku kuulalaakeriviritys sinne kuuluisi.
Alkuperäisessä rukinpyörädreijassa ei muuten ollut kovin painavaa vauhtipyörää. Se oli tehty puusta. Kun katsoo Youtubessa Simon Leachin pätkiä, näkee että pyörimisnopeus vaihtelee erittäin paljon dreijaamisen eri vaiheissa. Simon sanookin, että polkemisesta ja nopeudesta tulee osa tekemistä. Varmaan vähän samalla tavalla kuin pyöräillessä, polkemista ei tarvitse ajatella ollenkaan.
Perinteisessä potkudreijassa paino on pelkästään plussaa. Mitä painavampi pyörä on, sitä kauemmin se pyörii, kun sen saa vauhtiin. Tässä rukinpyöräversiossa paino voi olla myös haitallista, koska kiihdyttäminen ja hidastaminen on työläämpää. Perinteiset potkudreijan vauhtipyörät painavat ehkä 40-60 kiloa, enemmänkin. Jostain luin, että rukkimalliin riittää 25 kg.
Vaan mistäpä minä tiedän, en ole koskaan käyttänyt potkudreijaa, saati sitten rukkiversiota!
Vauhtipyörän olisi voinut toteuttaa monella muullakin tavalla. Esimerkiksi olisi voinut sahata vanerista kaksi pyöreää levyä, joiden väliin olisi tullut tiiliä tms. painoksi.
Rautakaupoista saa askelkiviksi tarkoitettuja betonirenkaita, jotka olisivat myös olleet hyviä painoja.
Yksi fiksu versio oli täytetty hiekalla. Silloin sen voisi myös tyhjentää, joten ei tarvitsisi siirtää koko painoa kerralla esim. muuttaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti